Iholla.

Matkani kohti aikuisuutta ei ollut helppo.
Olen kasvanut todellakin kantapään kautta oppien.
Olen remponut kaikkia mahdollisia ovia, kokeillut kaikki huonot polut läpi.

Mä olen hirveästi halunnut pitää kiinni siitä ajatuksesta, että mä pärjään.
Mä olen selviytyjä ja mä voitan kaikki ongelmat itse.
Mä en tarvitse muita ihmisiä pärjätäkseni.

Ja toisaalta voin sanoa, että mä olen todellakin pärjännyt ilman muita ihmisiä ja toisaalta voin todeta, että mä en olisi elossa ilman muita ihmisiä.

Mulla on lapsesta asti ollut muodostettuna todella luja suojamuuri. Mä en mielellään ole päästänyt ihmisiä iholle, koska mä olen pelännyt et jos mä näytän todellisen minän ja avaan mun sydäntä, se ihminen käyttää sitä mua vastaan ja pääsee satuttamaan.
Olen halunnut pitää siitä kiinni, että kukaan ei tunne mua niin hyvin että hän voisi todella satuttaa.
Näinhän elämä ei kuitenkaan ole mennyt, etteikö kukaan olisi päässyt tutustumaan minuun.
Ja valitettavasti olen joutunut näkemään senkin, kuinka pelkoni on osoittautuneet todeksi ja mun heikkouksia on käytetty mua vastaan ja tahallisesti loukattu ja satutettu.

Mun ystävistä monikin voisi sanoa, että he tuntevat mut. Mutta mä voin sanoa, että ei tunne.
On asioita, joita mä olen visusti pitänyt itselläni.
S luuli tuntevansa mut läpikotaisin, mutta edes hän ei päässyt mun sisimpään kiinni kunnolla.
Koska mä en kokenut häntä tuon 9 vuoden aikana mun luottamuksen arvoiseksi, niin monesti hän oli jo kerinnyt satuttaa.
Mutta M:n mä olen päästänyt mun ihon alle.
Mä olen kertonut niitä kauheimpia muistoja, parhaimpia hetkiä ja niitä kamalia ajatuksia ja tunteita, joita mä olen elänyt.

Tässä kohdin voin nostaa hänelle jälleen hattua; Ei juossut karkuun.
Moni selväjärkinen ehkä olisi miettinyt tovin, voinko elää tuollaisen ihmisen kanssa, joka on noin rikki?

Mutta, koska mä olen päättänyt lopettaa salailun, aion kertoa niitä asioita.
Koska ne pelot ovat määrittäneet mua liian pitkään ja mä haluan, että ihmisillä on mahdollisuus tutustua minuun.
Ja samalla mulla on mahdollisuus siihen, että voin yrittää luottaa ihmisiin peloistani huolimatta.

Mua helpotti jollain tavalla kun jaoin tämän blogin osoitetta ystävilleni ja M:lle.
Teillä on nyt mahdollisuus tutustua muhun toisella tapaa.
Ja niin kuin rakkain ystäväni mulle viestin laittoikin; "Mä pääsen sun ihon alle"

Sitä tämä nimenomaan on, mun ihon alle menemistä.

Olen huomannut olevani aikamoinen kameleontti.
Mä muutan muotoani, olemustani ja käytöstäni muiden ihmisten seurassa.
Joku ihminen saa mut erittäin viralliseksi, toinen höpsähtäneeksi.
Joku tuo mun huumorintajuisen puolen esiin ja joku taas rauhallisen puolen.


Mutta mä en ole osannut olla kokonaan oma itseni kuitenkaan.
Kun M liihotteli mun elämään mukaan, mä olin tosi vakava ihminen tuolloin ja kauhean negatiivinen.
Mä en heittäytynyt oikein mihinkään mukaan ja mä olin kamalan surullinen jatkuvasti.
Mä kyllä puhuin M:lle itsestäni suht avoimesti ja kerroin asioita, mutta mä en näyttänyt tunteita ikinä.
Siinä päivien, viikkojen ja kuukausien kulkiessa ohi, mä muutuin.
Mä aloin nauraa vapautuneemmin. Mä pystyin itkemään avoimesti ja näyttämään aitoja tunteita ilman pelkoa.
Niinkuin aiemmin kerroin, M oli inhottava ja toi romantiikan mun elämään.
Musta oli tullut hykertelevä, nauravainen ihminen joka liikuttui kovasti, kun sai yllätyksenä ruusukimpun tai kun M lähti yöllä hakemaan mulle lääkkeitä, mun ollessa tosi kipeänä.

Oon monesti naureskellen torunut häntä, et hän on pilannut mut ;)
Ja ääneen miettinyt, miten mä olen muuttunut näin paljon ja että miten hän on muuttanut mut ihan eri ihmiseksi.
Kunnes mä ymmärsin; Mä en ole eri ihminen, hän ei muuttanut mua eri ihmiseksi.
Hän sai esiin minut.
Vihdoin mä olen jonkun seurassa juuri oma itseni, häpeilemättä.
Mä saan olla juuri niin onnellinen tai surullinen kuin haluan.
Mä saan pelleillä ja olla vakava, nauraa tai itkeä.
Koska vierellä on ihminen, joka toi ne mun hyvät puolet esiin ja joka pääsi mun ihon alle ja näki millainen ihminen siellä oikeasti on olemassa.

Rakkaus on kärsivällinen.
Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Nyt mä ymmärrän mitä nuo sanat merkitsee.
Ja nyt mä osaan arvostaa hiljaa korvaan kuiskattuja sanoja ennen unen tuloa.

Rakastan sua.