Tai satutetuksi.En haluaisi myöntää, että tunnen itseni usein arvottomaksi.
Enkä haluaisi olla hyväksikäytetty ihminen.
Kun puhutaan hyväksikäytöstä, tulee ensimmäisenä mieleen henkilön oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen.
Mutta hyväksikäyttö on paljon muutakin.
Se muuttaa ihmistä ja ajattelumaailmaa.
Ei ole enää viatonta, puhdasta oikeutta.
Eikä ole luottamusta.
Mä tunnen oloni hyväksikäytetyksi monella tapaa.
Mun kiltteyttä on käytetty hyväkseen.
Mun ruumista on hyväksikäytetty.
Mun sydäntä ja mun rakkautta on hyväksikäytetty.
Enkä mä tiedä mikä noista on se pahin asia.
Seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole kauheasti jättänyt muhun haavoja, tai en ainakaan niitä ole vielä koskaan tiedostanut.
En ollut enää neitsyt tuolloin.
Naapurissa asui mun ihastus ja mä kävin heillä usein kylässä.
Haihattelin suuria toiveita, että tämä poika olisi tykännyt mustakin.
Ei tykännyt, mutta hänen isä kyllä tykkäsi.
Yhden kerran olin taas menossa heille, mutta kyseinen poika ei ollut kotona vielä ja hänen isä sanoi että voin jäädä odottamaan.
En enää muista tapahtumien kulkua, mutta muistan kuinka hän sulki makuuhuoneen oven, riisui mut ja raiskasi.
Mä muistan hänen hengityksen hajun ja sen vanhan ruumiin painon mun päällä.
Ja mä muistan kuinka hän huohotti mun korvaan ja vaati mun sanovan, että mä nautin siitä.
Mä tuijotin sivulla olevaa seinää vaiti.
Mua oksetti myöhemmin ja mä halusin pesulle.
Muistan miten arvoton olo mulla oli ja kuinka mä halusin pestä vaan sen vanhan ruumiin painon mun päältäni pois.
Mä kerroin ainoastaan mun ystävälle tuosta tapahtuneesta ja hän nauroi mulle.
Nauroi ja käski lopettaa paskan puhumisen.
Ja mä en enää koskaan kertonut siitä kenellekkään.
Mä olin 13vuotias ja olin arvoton.
Nyt jälkikäteen asia tuntuu kammottavalta painajaiselta, mutta samaan aikaan musta tuntuu etten mä ole ollut osallisena tapahtuneeseen.
Aivan kuin tämä asia ei olisi tapahtunut edes mulle.
Se on muisto, minkä mä tiedän tapahtuneen mutta mä en koe sitä tapahtuneen.
Ehkä sen takia en koe tuota seksuaalista hyväksikäyttöä kaikista pahimpana asiana, koska mä en koe sen tapahtuneen itselleni.
Mun monet aikaisemmat "ystävät" ovat käyttäneet mun kiltteyttä hyväksensä.
Mä olen nähnyt vierestä, kuinka mun ystävä on maannut mun poikaystävän kanssa.
Olen nähnyt kun mun silmien alla on viekoteltu poikaystävä.
Mä olen toiminut lapsenvahtina ystäväni lapselle, jotta hän on päässyt panemaan mun poikaystävän kanssa.
Olen nukkunut rauhallista unta makuuhuoneessa luottavaisena, kun samaan aikaan olohuoneessa exäni ja siskoni ovat touhunneet.
Olen odottanut exääni hakemaan mua töistä, kun hän on nauttinut autossa suihinotosta juuri hetkeä aiemmin.
Mä olen nähnyt kun mun sydän on otettu irti rinnasta ja revitty riekaleiksi.
Mä olen kuullut kuinka arvoton ihminen mä olen ja kuinka mä olen ansainnut kaiken tämän.
Ja mä olen uskonut sen kaiken.
Mä olen uskonut, etten mä edes ansaitse parempaa koskaan.
Ja mä en enää koskaan luota yhteenkään ihmiseen.
Mua on satutettu, hakattu, raiskattu ja loukattu liian monta kertaa, että mun on vaikea uskoa kenestäkään vain hyvää.
Mä odotan jokaisesta ihmisestä jotain pahaa tapahtuvan.
Mä en halua päästää ihmisiä lähelleni, ettei mua päästä enää satuttamaan.
Koska sen jälkeen musta ei olisi enää mitään jäljellä, ei edes sitä arvotonta paskakasaa, joka olen ollut niin monelle ihmiselle elämäni aikana.
Ja mua pelottaa helvetin paljon, koska M on päässyt mun ihon alle ja kiinni mun sydämeen.
Ja mä pelkään, että näiden tapahtuneiden asioiden takia en opi luottamaan häneenkään koskaan kunnolla.
Mä pelkään, että hän lähtee ja samalla mä pelkään että hän on tuossa jäädäkseen.
Koska mä en vieläkään voi uskoa, että mä olisin onnen arvoinen.
Mä pelkään olevani ikuisuuden hyväksikäytetty, arvoton paska.
Sanoista teoiksi, hyvästä pahaksi
Sisällä jälki ikuinen
Valosta pimeyteen, kahleista vapauteen
Niin suru löytää sinutkin
Viimein kun kaikki niin kauniilta tuntuu
Aika mustaa muistot kuitenkin
Kultainen aika on jo kuihtunut pois
Ja niin aika mustaa muistot viimeinkin
Heikosta vahvaksi, varkaasta antaja
Iho kyynelvirran alta ruostunut
Rakkaudesta vihaksi, ei sitä tahtonut
Niin suru löytää sinutkin
Uniklubi-Aika Mustaa Muistot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti