Jotain hyvää, viatonta ja kaunista.
Olen kaivannut iloista lapsuutta, josta voisin ammentaa jotain omillekin.
Sen sijaan vain muistutan itseäni, etten toista vanhempieni virheitä.
En voi koskaan tuoda lapsilleni iloisia muistoja minun lapsuudestani.
En tiedä voinko koskaan rehellisesti antaa vastausta, heidän kysyessään missä minun isäni on ja miksei hän kuulu elämäämme.
Tänään olen kaivannut lapsuutta lapsena.
...kiitos näistä sanoista.
VastaaPoistaVaikka se kaipaus on repivää ja surullista, muistamme että meillä on oikeus surra sitä menetettyä lapsuutta. Ja olla ylpeitä siitä, että voimme ammentaa seuraaville sukupolville jotain aivan toista.
Silti on ihan äärettömän surullista, että me emme ole saaneet sitä kokea. Se suru on ikuisesti meissä, sitä vastaan on turha yrittää taistella, on vain hyväksyttävä se, niin pikku hiljaa se hälvenee. Ei varmasti lopullisesti koskaan katoa pois, mutta muuttuu pienemmäksi, pala palaselta. Ja sen kautta voi tilalle tulla jotain uutta, parempaa.
Se kipu on iso ymmärtäessään, että minulla ei ole lapsuutta lapsena. Että joku aikuinen ihminen on vienyt mun lapsen oikeudet.
PoistaJa tosiaan samaan aikaan pidän kynsin ja hampain kiinni siitä, että mun tyttäret saavat elää huolettoman lapsuuden.
Olla lapsia ja katsoa maailmaa lapsen silmin, tuntematta tuskaa, ilman että kukaan pakottaa heitä ymmärtämään aikuisten ongelmia.
Nimenomaan. Suuri, oikeutettu kipu siitä, että lapselta on viety alkuunsa oikeus lapsuuteen. Kysymättä lupaa. Riistetty jotain korvaamatonta.
Poista