Ohana

Olen pahoillani, etten ole sellainen joksi minut kuvittelit.
Anteeksi, etten ollutkaan kiltti ja nöyrä. Etten ollut sun arvoinen koskaan.
Anteeksi, etten ollut se kaunis saparopäinen tyttö. Ruskeasilmäinen nukke. Kuuliainen ja helpostti koulutettava.
Anteeksi, etten vastannut sun odotuksiin.

Olen pahoillani että olenkin vihertäväsilmäinen, väärän kokoinen ja näköinen.
Että olen uppiniskainen ollut aina, enkä ole osannut miellyttää enkä mielistellä.
Että minulla on mielipiteet, vahvat ajatukset. Että pidin kiinni itsenäisyydestäni ja vapaudestani.

Anteeksi, etten vieläkään ole tarpeeksi kaunis, enkä oikean kokoinen.


Kerta toisensa jälkeen mua halutaan alistaa ja nöyryyttää. Laittaa muottiin, johonkin sellaiseen että olisin enemmän miellyttävä muita ihmisiä varten.
Että mä olisin jotain, mitä muut odottavat multa.
Mulle muistetaan aika-ajoin kertoa, että olen huono ihminen, etten ole tarpeeksi hyvä.
Etten ansaitse olla onnellinen.
Etten koskaan riitä.

Mä olen kokenut epäonnistuneeni silloinkin kun olen onnistunut jossain, koska mun selkärankaan on iskostettu etten ole tarpeeksi hyvä kuitenkaan.
Olen tehnyt töitä ollakseni parempi ihminen, ystävä, sisko, tytär, puoliso ja äiti.
Mä olen tehnyt vuosikausien työn ollakseni enemmän onnellinen ja vähemmän surullinen.
Ja aina mun elämään on eksynyt ihminen, joka on kokenut aiheelliseksi muistuttaa että mä en ole hyvä vaan epäonnistunut.
Mun auktoriteetti on poljettu lapsen edessä maahan.
Lapsen, kenen eteen olen tehnyt paljon töitä.
Olen raottanut sydäntäni, niin että sinne on mahtunut yksi uusi lapsi lisää, joka ei ole minun kanssani mitään biologian mukaan.
Hän on tullut lisänä elämääni ja minun on pitänyt löytää hänellekkin paikka sydämestä.
Helpolla se ei ole tullut, mutta siellä hänkin nyt on.

Ulkopuolelta tuo työ on tehty vaikeaksi.
Koska joillekkin biologia on enemmän kuin mikään muu.
Vain veriside tekee sinut tarpeeksi hyväksi lapselle.
Veriside pitää toisia ihmisiä niin kiinni lapsessa, etteivät suostu ymmärtämään, että niin lasten kuin aikuistenkin elämään voi tulla uusia ihmisiä, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä kuin ne verisiteellä varustetut.
Mulle muistetaan kertoa, etten ole tuon lapsen elämässä mitään.
Olenhan vain isän uusi puoliso.
Mulla ei ole oikeuksia, ei velvollisuuksia.
Mä olen vain ikävä häiriötekijä lapsen elämässä.


Olen halunnut rakentaa yhdessä M:n kanssa meidän epätavallisen perheen ja saada sen toimimaan.
Kaksi etävanhempaa, kolme lasta.
Olen halunnut että välittäminen ja rakkaus olisi tärkeämpää kuin veriside.
Olen yrittänyt samaa asiaa opettaa lapsillekkin; se ei vaadi aina biologiaa.
Kuitenkin aina joku ulkopuolelta haluaa hajottaa sen, mitä yritän lapsille opettaa.
Joku ihminen aina meidän epätavallisen perheen ulkopuolelta muistaa muistuttaa;

Ilman verisidettä et ole mitään.