Besserwisser

Mitä on elämä disson kanssa? Miten sen kanssa pärjää?

Miten se vaikuttaa arkeen ja parisuhteeseen, lapsiin, ystäviin ja läheisiin?

Vastaus; En tiedä.

Minä en todella tiedä.

Kirjoitan tämän tekstin nyt, koska olen vihainen.

Vihainen M:lle, elämälle, valtiolle.

Mutta ennenkaikkea olen vihainen itselleni.

Suurimman osan ajasta elän suuressa häpeässä, ryven itsesäälissä.

Olen yksinkertaisesti niin väsynyt tähän elämään. Niin väsynyt etten tiedä onko tämä edes elämisen arvoista elämää.

Tunnen jatkuvaa syyllisyyttä, koska minun ongelmien takia elämme jatkuvassa velkakierteessä.

Vanha sananparsi "raha tekee onnelliseksi" ei päde täysin, mutta kyllä se helvetin paljon helpottaa sitä onnen tuntemista, kun ei tarvitse joka lanttia laskea ja miettiä, miten selviämme.

Minun ongelmien takia M:n elämä pyörii minun ympärillä.

Minä minä minä.

M on joutunut luopumaan omasta elämästään. Tiedän että se vituttaa sitä, vaikkei mulle uskalla sitä suoraan sanoa.

Mitään spontaania hänen elämässä ei enää ole.

Sen kerran kun hän toimi spontaanina, mun nuppi sekosi.

Mä menin seiniä pitkin, aamusta iltamyöhään yksin kotona.

En ollut varautunut siihen, mulle ei oltu kerrottu etukäteen.

Ei tietenkään, koska M teki päätöksen spontaanisti.

Lopputulos oli skitsoileva vaimo ja ilmiriita siitä.

M ymmärsi kyllä, taas ja jälleen kerran miksi vaimon nuppi pimahti.

M ymmärsi.

Ja luulenpa, ettei hän uskalla taas hetken elää ja olla spontaani, koska minäminäminäminä.

No, jälleen kerran olen vihainen hänelle.

Koska hänen mielestä olen nalkuttaja, besserwisser ja ainakaikessaoikeassa.

Se on totta, osittain.

Itse en näe nalkuttavani.

Mutta kyllä, olen monesti asioissa oikeassa.

Koska mun pää vain on sellainen.

Sinne tarttuu paljon, joskus liikaakin, informaatiota.

Aivan käsittämättömän paljon.

Töissä toimin muiden tietopankkina, koska mun päähän tarttui juuri ne pikku jutut joita tarvittiin todella harvoin.

Moni muukaan ei muistanut jotain näppäinyhdistelmää, joka oli näytetty vuotta aiemmin koulutuksessa ohimennen.

Mutta minä muistin.

Samoin kuin muistan tarkasti minulle sanottuja sanoja, luotuja katseita.

Mutta silti en välillä voi muistaa, olenko syönyt tänään.

M:n on yksinkertaisesti mahdottoman vaikea ymmärtää mun aivojen informaatio-tulvaa.

Eihän hän pysty, eikä hänen tarvitse edes ymmärtää.

Mutta hänen pitäisi pystyä uskomaan siihen.

Työkaverit toki tän tietävät, koska he ovat nähneet konkreettisesti, että se nippelinappelitieto, jota käsiteltiin vuotta aiemmin, löytyy mun päästä ja siksi multa kysyttiin paljon asioita.

Mutta en mä kaikkea tiedä.

Politiikasta en tiedä juuri mitään.

Mutta psykologiasta tiedän paljon.

Ja lakipykälistä.

Ja turhista nippelinappelitiedoista.

Nyt mulla on siis olo, että olen besserwisser koska aivoni toimivat toisin kuin jollain muulla.

Mulla on sellainen olo, että mun pitäisi vaieta ikuisuudeksi, etten pahoita kenenkään mieltä.

Olen vihainen ja samaan aikaan tunnoton.

Liikaa tunteita ja kuitenkin pelkkää tyhjää.

Se on tämä yksi aikuinen, joka on kylmän faktapohjainen. Tuntee ja on tunnoton, ikäänkuin vailla todellista sielua.

Ne vihan tunteetkin ovat automaatioita; näkyvät ulospäin muttei tunnu sisällä miltään.

Faktamuijan ulkokuori, sisin huutaa kaikuen tyhjyyttään.

Kukaan ei varmasti ylläty, jos kerron makaavani nyt peiton alla, kuulokkeet korvissa?

"Hyvyyden varjo peittää kyyneleen,

löytäneen luo vie askeleen.
Rauha saa, kehto uneen tuudittaa.
Toivo jää, tie rakkauteen.
Tie syvään vapauteen."

Pakenin jälleen todellisuutta karkuun musiikin luo. Koska pelkäsin hetken, faktamuijan kuoren säröilevän ja jonkun muun tulevan tilalle.

Tiedän että olisin katunut sitä myöhemmin. Se oli se hetki, kun tunteille ei saanut antaa sijaa.

M on hyvin tietoinen siitä, että olen vihainen. Kerroin sen ihan sanoin hänelle.

Vaadin selityksiä ja perusteluja sille, että hänen mielestä olen nalkuttava akka ja luulentietävänikaiken.

Koska perusteluita ei tullut, ei keskustelu voinut edetä mitenkään. Jos olisin pakottanut jatkamaan, kuori olisi säröillyt.

Hah! Huomasin juuri itse, että besserwisser tosiaan vaatii aina hyvät, faktapohjaiset selitykset, tunneperäinen perustelu ei ole kelpuutettava perustelu.

Hyvä M, kun faktamuija on läsnä, älä käytä tunneperäisiä perusteluita.

Ei toimi eikä mene läpi.

Terkuin, besserwisser