O.o

Varsin vitun paskat päivät

Vihaan olla minä ja kaikkea muuta!

Haluan olla normaali, elää ja nauttia siitä

Haluan pystyä lähtemään tai olla lähtemättä, omasta päätöksestäni!

Lapsivapaat miehen kanssa päättyi kohtauksiin.

Kuulokkeet olivat taas kadonneet, yritin etsiä.

Kolmas ärjäisi miehelle jotain rumaa.

Bumbumbum, päällekkäin ja peräkkäin.

Havahduin itkeväni ymmärtäen etten kuitenkaan tunne mitään, huomasin vain kyynelten ja rään valuvan enkä minä tiennyt mitään siitä enkä tiennyt miksi kyyneleet valuu.

Huomatessani tämän, puski jo seuraava kohtaus.

Pieni tuli paikalle, käpertyi kyyryyn lattialle.

Itkien ja rääkyen

Tässä kohtaa mies tuli paikalle.

Yritti saada mut nousemaan lattialta mutten osannut

Pieni oli tosi pieni ja hyvin surullinen eikä osannu nousta

Mies nosti sängylle, pyyhki kyyneleet ja rään pois.

Tulin minä.

Hetken rauhoituin ja ymmärsin ettei happi kulje kun nenä on täynnä räkää

Nyt osasin niistää

Rauhoituin, mies rapsutti ja lähes raapi selkää, näin pysyin läsnä 

Kunnes huomasin että nenästä oli valunut pieni läntti verta tyynylle.

Ja uusi kohtaus

Mentiin taaksepäin ja rajusti

Koko kroppa oli jännittynyt ja pää oli jossain

Takauma mun täkistä, joka oli tahriutunut isän verestä.

Isä makasi vieressä, nukkui humalaa pois.

Olin ehkä yhdeksän?

Mies raapi selkää, tulin takaisin

Pakko oli lähteä hakemaan lapset.

Nappasin rauhoittavat naamaan, vaikuttivat juuri kun lapset hyppäs kyytiin.

Suoraan siskon luo synttärikahveille.

Äiti ja siskot oli siellä

Sekä muut.

En pystynyt kommunikoimaan

Olin taas taantunut johonki kauas pois.

Söin voileipäkakkua.

Nappailin karkkia kulhosta.

Äidin mies nauroi; Minja on ihan kuin lapsi

Niin

Sinäpä sen sanoit

Äiti yritti jostain mun kanssa puhua. Kysyi miten voin 

Pystyin vain sanomaan; Tänään ei pysty

Jättivät mut rauhaan.

Onneksi pääsin pian kotiin.

Vihaan tätä elämää.