Niinkuin sinäkin.

Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksii,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua.

Ajat on muuttuvii.

Niinkuin minäkin.

Etsin itseäni edelleen, koska en tunne enää itseäni kunnolla.

Päivittäin teen töitä sen eteen, että joskus vielä olisin ehjä kokonaisuus, enkä hajallaan oleva ihmisraunio.

Etsin itseäni, useimmiten löytämättä mitään.

Olen tehnyt radikaaleja muutoksia elämässäni; Hylännyt ihmisiä, jotka ovat aiheuttaneet pahaa minulle.

Hylännyt ihmisiä, jotka ovat vieneet enemmän kuin antaneet.

Hylännyt ihmisiä.

Ja jäänyt siihen pisteeseen, että epäröin itsekin päätöksiäni.

Kuitenkin syvällä sydämessä tiedän päätöksien olleen sillä hetkellä välttämättömiä oman hyvinvointini kannalta.

Olen muuttunut siinä suhteessa itsekkäämmäksi, kuin koskaan ennen.

Olen asettanut itseni muiden edelle, koska olen ymmärtänyt etten ole olemassa muita varten tai muiden takia.

Olen olemassa, koska olen minä.

Olen olemassa, koska olen selviytynyt ja nyt elämäni on siinä pisteessä, että yritän tuon selviytyneen ihmisraunion tuoda eloon.

Sellaisena kuin sen kuuluisi olla.

Työ on pahasti kesken, vasta alussa.

Jotain olen kuitenkin oppinut sairastumiseni myötä;

Mun on kuunneltava itseäni ja uskottava hälytysäänien olevan todellisia ja uskottava niiden hälyttävän oikeista syistä.

Jos mä koskaan haluan olla ehjä, mun on alettava uskomaan itseäni ja mun pitää pystyä sanomaan ääneen, että olen rikkinäinen ja sen vuoksi en muista mitään.

Mun on hyväksyttävä kaikki ne traumaosat;

Selviytyjät, puolustajat, hätääntyneet pienet ja sen, että kaikki he ovat minä.

Mun on lakattava soimaamasta itseäni tapahtuneista asioista ja tehdyistä päätöksistä.

Mun on alettava luottamaan itseeni ja siihen, että mä selviän jatkossakin, yksinkin jos tarve vaatii.

Mun pitää hyväksyä se, että on mun tehtäväni suojella itseäni jatkossakin ja tehtävä päätöksiä sen mukaan, että mä voin hyvin ja tunnen oloni turvatuksi.

Ilman niitä päätöksiä, en tule muuten koskaan olemaan ehkä kokonaisuus.

Jos koskaan haluan olla ehjä, on ensin hyväksyttävä olevansa rikki.